Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on tavallisin liikehäiriösairauksistamme. Sitä sairastaa Suomessa noin 1% väestöstä. Tavallisimmin oireet alkavat 40-70 vuoden iässä ja etenevät yksilöllisen taudin kuvan mukaan.

Parkinsonin taudin syntymekanismi liittyy pääasiallisesti keskiaivoissa sijaitsevan mustatumakkeen (substantia nigra) dopamiini-hormonia tuottavien solujen asteittaiseen vähenemiseen. Dopamiini on keskushermoston välittäjäaine, joka osallistuu mm. liikkeen säätelyyn, kivun alentamiseen ja erilaisiin kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistin toimintaan, keskittymiskykyyn, hyvän olon tunteeseen jne. Dopamiinia tuottavien solujen asteittainen väheneminen liittyy aina myös tavalliseen ikääntymiseen, mutta tuntemattomasta syystä Parkinsonin tautia sairastavilla näiden solujen vähentyminen on huomattavasti keskimääräistä nopeampaa. Parkinsonin taudin oireet alkavat näkyä kun noin puolet dopamiinia tuottavista soluista eivät enää tuota välittäjäainetta. Diagnoosi tehdään kliinisten oireiden mukaan.

Pääoireita ovat:

  • Levovapina
  • Liikkeiden hitaus ja vähyys, erityisesti liikkeelle lähdössä
  • Lihasjännitykseen eli rigiditeetti
  • Asennon ja tasapainon huonontuminen ja erilaiset tuki- ja liikuntaelinoireet, kuten kipu

Muita tavallisia oireita ovat:

  • Autonomisen hermoston häiriöt, kuten noustessa tuleva huimaus, ummetus, virtsaamishäiriöt, impotenssi jne.
  • Kasvojen alueen vähäeleisyys, puheen tuoton vaikeus, hajuaistin heikkeneminen ja vaikeus niellä
  • Kognitiiviset häiriöt, kuten muistin häiriöt, masennus, hidastunut ajattelukyky, väsyneisyys ja ennenaikainen dementia

Noin puolet Parkinsonia sairastavista kärsii eriasteisista tuki- ja liikuntaelinten kipu-, puutumis-, ja/tai särkyoireista. Liike on tutkitusti paras yleislääke tuki- ja liikuntaelinoireiden ennaltaehkäisyyn, jonka takia on luonnollista, että liikkeen väheneminen ja muuttuminen edesauttaa erilaisien oireiden alkamista. Parkinson potilailla tämä on erityisen hankalaa, koska alentunut dopamiini pitoisuus altistaa kivulle ja kipu hankaloittaa lisäksi mekaanisesti liikkeen aloitusta ja jatkamista, jotka ovat Parkinson potilailla liikehäiriön kautta jo aikaisemmin hankalia.

Parkinsonin taudin konservatiivinen (ei- lääkkeellinen ja ei- leikkauksellinen) hoito on viime vuosina kehittynyt ja nykyään on mahdollista sekä hoidossa että kuntoutuksessa keskittyä yksilöllisesti oireiden hoitamiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Tavallisimmin toimintakyvyn parantamisessa keskitytään liikkeen helpottamiseen, asennon, hengityksen ja tasapainon parantamiseen erilaisilla harjoitteilla yksilöllisen tarpeen mukaan. Parkinsonin taudin hoito on aina haastavaa, koska yksilöllisesti etenevänä neurologisena sairautena oireiden vähentyminen ei tarkoita asteittaista täydellistä parantumista.

Vastaanotolla ensimmäinen käynti sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon. Hoitoaika on hyvin yksilöllinen, mutta yleensä ensimmäiset toimintakyvyn hoitotulokset näkyvät keskimäärin noin kolmen viikon hoidon kohdalla. Kipuoireet yleensä vastaavat jo nopeammin. Parkinsonin taudin hoito yleisesti vaatii säännöllisyyden lisäksi jatkuvaa omaa aktiivisuutta kotiharjoitteissa. Yleensä kotiharjoitteita tehdään 3-4 kertaa päivässä 5-10 minuuttia kerrallaan. Luonnollisesti samanaikainen lääketieteellinen hoito, kuten lääkitys, eivät ole este tämän tyyppiselle konservatiiviselle hoidolla, vaan ne tukevat toisiaan.