• Kiropraktiikka tarkoittaa sananmukaisesti käsillä tekemistä.
• Kiropraktikkoja yhdistävästä manuaalisesta terapiasta selkäkivun hoidossa on hyvä näyttö.
• Erot kiropraktikkojen tavassa toteuttaa kiropraktiikkaa vaihtelevat hyvin paljon, joka johtaa vaihteleviin hoitokokemuksiin.

Kiropraktiikka

Vastaanotolla kuulee toisinaan, että kävijöiden aiemmat kiropraktikkokokemukset tai kokemukset kiropraktiikasta ovat olleet hyviä. Jään usein pohtimaan, että mitä kiropraktiikka on? Ja mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kiropraktiikka on laaja käsite, ja se viittaa lähinnä siihen, mitä eri kiropraktikot tekevät vastaanotollaan. Sananmukaisesti kiropraktiikka tarkoittaa käsillä tekemistä, eli manuaalista terapiaa.

Nykypäivän terveydenhuollossa ammattikuntien väliset käytännön erot ovat lähes olemattomat. Ammattikunnat käyttävät samoja oppikirjoja perusopinnoissaan, tekevät jatkuvaa yhteistyötä tutkimuksessa, ja osalla eri aloilla toimivista ammattilaisista on useampia terveydenhuollon perus- ja jatkotutkintoja. Kiropraktikoilla tai kiropraktiikalla ei ole mitään erityistä, ainoastaan heidän ammattikuntaansa kuuluvaa tietotaitoa, joka erottaisi heidät muista manuaalista terapiaa tarjoavista terveydenhuollon ammateista. Manuaalista terapiaa käyttävät työssään ainakin osa fysiatreista, OMT-fysioterapeutit, osteopaatit, naprapaatit ja hierojat.

Maailman Kiropraktikkoliitolla on ollut vuosia ”Ole mahtava” (Be EPIC) -ohjelma kiropraktikoille, jossa määritellään kiropraktiikan ammatinharjoittamisen periaatteet: näyttöön perustuva hoito (evidence-based), potilaskeskeisyys (patient-centered) sekä moniammatillinen yhteistyö (interprofessional, collaborative) (1). Kaikki nämä ovat nykyisen perusterveydenhuollon perusteita, eikä tavoitteet eroa Suomessa vakiintuneempien terveydenhuollon ammattikuntien, kuten lääketieteen ja fysioterapian, periaatteista.

Kiropraktiikan kehitys ammattikuntana on kuitenkin Suomessa jäänyt noin kolmekymmentä vuotta jälkijunaan verrattuna Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin, joissa kiropraktikoilla on huomattavasti laajemmat ammattioikeudet. Näissä maissa kiropraktikoilla on oikeus tehdä diagnooseja ja erotusdiagnooseja, kirjoittaa tarvittaessa sairauslomaa ja lähettää potilaita kuvantamistutkimuksiin tai muihin jatkotutkimuksiin. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa selkäkivusta tai muista tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivät potilaat ohjataan terveydenhuollossa ensisijaisesti kiropraktikon suoravastaanotolle syyn selvittämistä ja hoitoa varten.

Syitä hitaampaan kehitykseen Suomessa on varmasti useita, mutta todennäköisesti ammattikunnan pieni koko ja siitä johtuvat vähäiset resurssit ovat yksi suurimmista tekijöistä. Nykyään Suomessa toimii vain noin 110 kiropraktikkoa, kun taas muissa Pohjoismaissa kiropraktikkoja on väkilukuun suhteutettuna yli kymmenkertainen määrä.

Tämän artikkelin tarkoituksena on selventää kirjallisuuden pohjalta, mitä kiropraktiikka tarkoittaa, miten kiropraktikot koulutetaan, mitä kiropraktikon vastaanotolla tapahtuu, mitä kiropraktikkoja yhdistävästä manuaalisesta terapiasta olisi hyvä tietää sekä käsitellä alan sisäisiä ristiriitoja, jotka voivat vaikuttaa hoitokokemuksiin kiropraktikon vastaanotolla.

Kiropraktiikan määritelmä ja nimikesuoja  

Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee kiropraktiikan terveydenhuollon ammatiksi, joka keskittyy erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnosointiin, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn (2). Suomessa kiropraktikoilla on nimikesuoja, jonka valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontavirasto Valvira. Nimikkeen käyttö edellyttää kansainvälisesti hyväksytyn yliopistokoulutuksen suorittamista ja rekisteröitymistä.

Kiropraktikon koulutus

Kiropraktiikkaa tai kiropraktikoksi ei voi opiskella Suomessa. Kiropraktiikan koulutusta on tarjolla useissa yliopistoissa ympäri maailmaa. Yleisesti ottaen kiropraktikon peruskoulutus on 4–6 vuotta kestävä maisteritasoinen tutkinto. Koulutus on säädelty kunkin koulutusta tarjoavan maan lainsäädännössä sekä Council on Chiropractic Education (CCE) toimesta. Valvira Suomessa hyväksyy kiropraktikoiksi vain asianmukaisen koulutuksen suorittaneet. Yleisesti ottaen kehittyneet maat hyväksyvät kiropraktikoiksi vain CCE tunnustaman koulutuksen käyneet.

Suomessa toimivat kiropraktikot ovat pääosin valmistuneet Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Espanjasta tai Australiasta. Euroopassa European Council on Chiropractic Education (ECCE) tunnustaman yliopistotutkinnon voi suorittaa Iso-Britanniassa, Tanskassa, Norjassa, Ranskassa, Espanjassa tai Sveitsissä. Tanskan ja Norjan ECCE tunnustetut yliopistotutkinnot toimivat lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä. Ruotsin Skandinaviska Kiropraktikhögskolanin tutkinto ei ole ECCE tunnustama, vaikka se on Suomessa Valviran rekisteröintiin riittävä.

Europassa toimii useita kiropraktikoille suunnattuja maisteriohjelmia, jotka syventävät peruskoulutusta esimerkiksi neurologisessa kuntoutuksessa, harjoitteluterapiassa, pediatriassa ja kuvantamisessa. Luonnollisesti osa jatkaa opintojaan muissa yliopisto- ja jatko-opinnoissa.

Kiropraktikon vastaanotolla

Vastaanottokäynti sisältää haastattelun, tutkimuksen, hoidon ja neuvonnan ja ohjauksen (2). Kiropraktikon haastattelu ja tutkimus noudattavat parhaimmillaan samoja hyväksi todettuja moniammatillisia hoitolinjoja (2-4). Tutkimuksen todennäköisin suurin ero lääkärin tekemään tutkimukseen on palpaatio, eli tutkiminen käsillä tunnustelemalla. Palpaation avulla pyritään löytämään kudostasolla rakenteet, joihin käsillä tehtävä hoito kohdistetaan.

Tutkimustieto kertoo, että palpaatio ei ole tarkka menetelmä löytämään virheasentoja tai nivelten tarkkoja liikerajoituksia (5-7). Palpaatiolla voidaan kuitenkin saada hoitoa ohjaavaa tietoa eri tuki- ja liikuntaelinkudosten, kuten sidekudoksen, lihaksen ja nivelen, painoarkuudesta. Potilaan kokeman kivun paikallinen provosoiminen palpaatiolla on todettu olevan ohjaava kliininen testi manuaalisessa terapiassa (8,9).

Kiropraktiikka ja/eli manuaalinen terapia

Kiropraktikoiden käyttämälle manuaaliselle terapialle yhteistä ovat erilaiset käsillä tehtävät tekniikat, joilla pyritään vaikuttamaan pääasiallisesti niveliin, lihaksiin ja sidekudokseen. Manuaalisen terapian tarkoitus on lisätä toimintakykyä ja vähentää oireita, kuten kipua ja jännitystä.

Kiropraktikkojen hoitotekniikoista tavallisimpia ovat erilaiset manipulaatio- ja mobilisaatiotekniikat, joilla vaikutetaan selän tai ääreisnivelten toimintaan hallitulla ja nivelen liikeradan suuntaisella liikkeellä (2).

Kiropaktiikan hyödyt ja vaikuttavuus

Suurin potilasryhmä kiropraktikon vastaanotolla ovat selkäkivusta kärsivät ihmiset. Kiropraktikon vastaanotolla hoidetaan selkäkipujen lisäksi kattavasti monenlaisia eri-ikäisten tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Tavallisimpia vaivoja vastaanotolla ovat niska-hartiavaivat, päänsäryt, niskaperäinen huimaus ja raajaoireet, kuten olkapää-, kyynärpää-, lantio- ja jalkaterävaivat (2,10).

Hoitosuositukset ja tutkimukset maailmalta tukevat käsillä tehtävää hoitoa liitettynä asianmukaiseen haastatteluun, tutkimukseen ja muihin hoitomenetelmiin, kuten tavallisimmin fyysisen aktiivisuuden tukemiseen (11,12). Lisähoitona se mainitaan erikseen suositeltuna alaselkäkivussa ja iskiaskivussa (11-16), niska-hartiakivussa (17,18), migreenissä (19), niskaperäinen päänsäryssä (20) ja niskaperäisessä huimauksessa (21). Raajavaivojen hoidosta, kuten polvi- ja olkapääkivun hoidosta, näyttö on myös puoltavaa, mutta sitä on selvästi vähemmän (22-24).

Manipulaatiohoitoon liittyy myös väitteitä sen vaikutuksesta sisäelimiin ja sairauksien hoitoon autonomisen hermoston kautta. Manipulaation yhteyttä sairauksien hoitoon on tutkittu, ja viimeisimmän tiedon mukaan autonomiseen hermostoon manuaalisella terapialla ei ole juuri vaikutusta (25). Tarkempia tutkimuksia yksittäisten sairauksien hoidosta on myös tehty, kuten esimerkiksi vauvojen koliikista (26), mutta yksikään tutkimus ei ole kyennyt näyttämään manuaalisen terapian hoitavan näitä hoivavastehoitoa eli plaseboa paremmin.

Perusterveillä ihmisillä manipulaatiohoidon vaikutukset on todettu vähäisiksi ja lyhytaikaisiksi, ja nykyisen tutkimusnäytön perusteella manipulaatiohoidolla ei pystytä parantamaan merkittävästi esimerkiksi urheilusuoritusta tai optimoimaan kehon toiminta- tai suorituskykyä (27).

Manuaalisen terapian vaikutusmekanismi

Manuaalisen terapian vaikutusmekanismi pohjautuu lähinnä neurofysiologiseen hoitovasteeseen. Vaikutusmekanismi toimii tuki- ja liikuntaelinten kautta ääreishermostoon ja keskushermostoon, erityisesti selkäytimeen, aivorunkoon ja aivoihin. Biomekaaninen vaikutusmekanismi, kuten esimerkiksi nivelen liikeradan lisääntyminen ja asennon muutokset, näyttelevät vain pientä roolia manuaalisen terapian hoitovasteessa (28,29).

Manuaalisen terapian vaikutusmekanismin aikaansaama hoitovaste kivun hoidossa tapahtuu pääasiallisesti kipuporttiteorian mukaisesti, jossa tuki- ja liikuntaelinkudoksen aktivoinnin tuottama aistitieto vähentää kipuimpulssin voimakkuutta ja etenemistä keskushermostossa (30,31). Kipuaistimuksen vähentymistä on havaittavissa hoidettavalla alueella ja myös laajemmin kehossa (32).

Lisäksi hoitovaste voi näkyä keskushermoston herkistymisen vähentymisenä (33), liikkeen kontrollin ja tasapainon säätelyn parantumisena sekä lyhytaikaisena lihasvoiman lisääntymisenä, hienomotoriikan ja refleksien toimintojen parantumisena (34,35). Spesifin neurofysiologisen hoitovasteen lisäksi epäspesifiset kontekstuaaliset tekijät, eli ns. hoivavaste, kuten esimerkiksi potilaan mieltymykset ja odotukset, hoitopaikan viihtyisyys ja viestintä, näyttelevät vaihtelevaa osaa kokonaishoitovasteessa (36).

Kiropraktiikka ennaltaehkäisevänä eli ylläpitohoitona

Kiropraktikon antaman manuaalisen terapian ennaltaehkäisevää vaikutusta selkäkipuun on tutkittu ylläpitohoidolla (eng. maintenance care). Ylläpitohoito tarkoittaa hoidon jatkamista harvatahtisempana tilanteessa, jossa ei välttämättä ole enää lainkaan oireita, kuten tavallisimmin kipua.

Kiropraktikon antaman ylläpitohoidon vaikuttavuutta on tutkittu vähän, mutta julkaistut tutkimukset ovat olleet laadukkaita ja tehty Ruotsissa (37-39), joten soveltuvuus meille on erinomainen. Tutkimuksessa ylläpitohoitoa tutkittiin antamalla keskimäärin kuusi hoitoa vuodessa palaavasta alaselkäkivusta kärsiville. Hoito sisälsi pääasiallisesti selkärangan manipulaatiohoitoa.

Tulokset osoittivat, että ylläpitohoito auttoi niitä potilaita, joilla oli aiempi positiivinen kokemus kiropraktikon hoidosta ja jotka kokivat voimakasta ja jatkuvampaa kipua. Tälle ryhmälle ylläpitohoito lisäsi yhden vuoden aikana kivuttomien päivien määrää keskimäärin yhden kuukauden verran. Puolestaan toiselle ryhmälle, jotka kokivat lievempiä oireita ja jotka olivat pystyvämpi ja aktiivisempia omahoidossa, ylläpitohoidolla ei ollut selkäkipua ennaltaehkäisevää vaikutusta. Käytännössä päinvastoin, koska ylläpitohoidon aikana he raportoivat vuodessa suuremman määrän päiviä, jolloin he kokivat kipua, huolimatta siitä, että he saivat keskimäärin enemmän hoitoja vuoden aikana. Tutkimustulokset voi lukea niin, että ylläpitohoidosta 1–3 kuukauden välein voi olla lisäapua paljon oireilevalle potilasryhmälle kivun vähentämisessä ja sen aiheuttaman haitan lieventämisessä. Kuitenkin, paras strategia selkäkivun ennaltaehkäisyyn on neuvoa ja ohjata potilaiden omaa aktiivisuutta tilan hoidossa, jolloin oireiden manuaalisesta terapiasta harvatahtisena ylläpitohoitona ei ole enää lisäapua, vaan mahdollisesti enemmän haittaa (37-39).

Kiropaktiikan turvallisuus eli mahdolliset haitat

Manuaalinen terapia ja/tai kiropraktiikka koulutetun ammattihenkilön antamana nähdään hyvin turvallisena (1). Lyhytaikaiset ja ohimenevät hoidon jälkeiset tuntemukset liittyvät tavallisimmin tuki- ja liikuntaelinoireille tyypilliseen vaihtelevaan oirekuvaan enemmän kuin itse hoitoon (40). Tanskassa ja Norjassa vuosina 2004–2012 tehdyssä tutkimuksessa kiropraktikoiden, fysioterapeuttien ja yleislääkäreiden hoidosta oli suhteessa vastaava määrä hyväksyttyjä potilasvahinkotapauksia (41).

Vakavat potilasvahinkoepäilyt ovat hyvin harvinaisia. Kaularangan manipulaation ja nikamavaltimoiden dissekaation syy-seuraussuhde on erittäin harvinainen manuaaliseen terapiaan liitetty potilasvahinko. Dissekaatio tarkoittaa valtimon seinämän kerrosten repeytymistä irti toisistaan suonen pituussuunnassa. Nykytietämyksen mukaan kaularangan manipulaatio ei aiheuta dissekaatiota, ja pieni heikko assosiaatio selittyy samankaltaisilla ensioireilla, kuten niskakivulla, joiden vuoksi potilaat hakeutuvat manuaaliseen terapiaan (42,43).

Meta-analyysi päätyy tutkimusten pohjalta toteamaan, että aiempi uskomus manipulaation hoidon jälkeisistä nikamavaltimoiden dissekaatioista on saattanut lisätä merkittävästi aiheettomia potilasvahinkoepäilytapauksia (44). Toisaalta kaularangan manipulaatio- ja mobilisaatiohoidon vaikuttavuudessa ei ole todettu selkeää eroa, ja koska käytännössä kaikki vakavat potilasvahingot liitetään manipulaatiohoitoon, sen käyttöä tulisi harkita myös hyöty-haittasuhteen kautta, jossa mahdollisia riskejä on enemmän ja hyödyt ovat suunnilleen samaa luokkaa.

Kiropraktiikan ristiriidat ja epäkohdat

Kiropraktikoita on maailmassa yli 100 000, joten se on yksi suurimmista täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen (CAM) ammattikunnista (45). Nimensä mukaisesti CAM-ammattikuntiin liittyy aina enemmän tai vähemmän vaihtoehtoisuus, joka tavallisimmin tarkoittaa sitä, että heidän tarjoamastaan hoitointerventiosta ei ole riittävää tai puoltavaa tieteellistä näyttöä siihen, mitä he pyrkivät hoitamaan.

Näyttö ja sen aste koskevat hoitotyössä esimerkiksi tutkimuksen eri testausmenetelmiä, interventiota eri ikäryhmillä ja intervention vaikuttavuutta eri muuttujiin, kuten kivussa tavallisimmin kivun intensiteettiin, toimintakyvyn haittaan ja elämänlaatuun. Kiropraktiikan kohdalla tilanne on hieman erikoinen, koska kiropraktikkoja yhdistävästä hoidosta ja heidän antamastaan manuaalisesta terapiasta selkäkipuun on hyvää näyttöä kaikilla terveydenhuollon laatumittareilla, jonka vuoksi se on käytännössä kaikissa hoitosuosituksissa alaselkä- ja niskakivun hoidossa (11-18). Tästä johtuen voidaan sanoa, että vaikka kiropraktiikka kuuluu CAM-ammattikuntiin ja ei ole lääketiedettä, se on näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa. Näyttö manuaalisen terapian hyöty-haittasuhteesta selkäkivun hoidossa on selkeästi parempi kuin tulehduskipulääkkeillä tai lihasrelaksanteilla tai näiden yhdistelmällä.

Tutkimuksissa on todettu, että maailmanlaajuisesti suurin osa kiropraktikoista haluaisi toimia tiiviimmin osana perusterveydenhuoltoa, kun taas pienempi osa kiropraktikoista haluaisi jatkaa vaihtoehtoisella linjalla (3). Kiropraktiikan sisällä on historiallisesti ollut jatkuvia jännitteitä perusterveydenhuollon ja vaihtoehtolinjan välillä, joille ei loppua näy (46). Koska manuaalinen terapia on kansainvälisissä hoitosuosituksissa selkäkivun hoidossa näyttöön perustuvien listalla, on kiinnostavaa, että enemmän vaihtoehtolinjaa ajavat ovat siirtyneet tekemään ainakin osittain näyttöön perustuvaa hoitoa selkäkivusta kärsiville. Erot yksittäisten kiropraktikkojen ammatinharjoittamisen välillä ovat suuria. Suurimmat erot eivät ole manuaalisessa terapiassa, vaan muiden näyttöön perustuvien tutkimus- ja hoitomenetelmien, kuten haastattelun, tutkimuksen, harjoitusten ja neuvonnan yhdistämisessä asiakkaalle yksilöllisesti. Osalla kiropraktikoissa on myös hyvin kirjavia käsityksiä manipulaatiohoidon vaikutuksista muihin kuin tuki- ja liikuntaelinoireisiin, vaikutusmekanismista ja manuaalisen hoidon merkityksestä suorituskykyyn ja yleisterveyteen perusterveillä ihmisillä.

En kuitenkaan näe suurimpana epäkohtana kollegoita, joilla on varsin kirjavia käsityksiä ammatinharjoittamiseen liittyvistä asioista, koska manuaalinen terapia eli/tai kiropraktiikan perushoito on näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa. Näkisin suurimpana kiropraktiikan epäkohtana kollegat, jotka ovat enemmän myyjiä taloudellisine tavoitteineen kuin terveydenhuollon ammatinharjoittajia. Tällöin myynnissä ja markkinoinnissa voidaan luottaa vaikuttajavideoihin, joissa yhteistyökumppanit mainostavat kiropraktikkoa, sekä asiakasvideoihin, joihin poimitaan parhaimpia ja usein yllättävämpiä hoitotuloksia. Myyjien vastaanottotyöhön kuuluvat suppeat ja lyhyet haastattelut ja tutkimukset, alle kymmenen minuutin kestävät liukuhihnahoidot, olemattomat ohjeet omahoitoon sekä myyntistrategiat, joissa pyritään sitouttamaan asiakas jatkuvaan ylläpitohoitoon. Ylläpitohoidolla luvataan ennaltaehkäistä tulevia vaivoja ja sen olevan tärkeä osa ihmisen kokonaisterveyden hoitoa. Hyvin todennäköisesti, nykytiedon mukaan, säännöllisellä manuaalisella terapialla ja/eli kiropraktiikalla) ihminen ei ole sen energisempi tai terveempi kuin ilman sitä.

Päivitetty 24.10.2024

Kirjallisuutta

1. Maailman Kiropraktikkoliiton sivut: https://www.wfc.org/fi/ Viitattu 03.10.2024
2. World Health Organization WHO (Sveitsi). Guidelines on basic training and safety in chiropractic. Geneva; 2005
3. Hartvigsen, J., French, S.D. So, what is chiropractic? Summary and reflections on a series of papers in Chiropractic and Manual Therapies. Chiropr Man Therap 28, 4 (2020).
4. Meeker WC, Haldeman S. Chiropractic: a profession at the crossroads of mainstream and alternative medicine. Ann Intern Med. 2002 Feb 5;136(3):216-27. doi: 10.7326/0003-4819-136-3-200202050-00010. PMID: 11827498.
5. Cooperstein R, Hickey M. The reliability of palpating the posterior superior iliac spine: a systematic review. The Journal of the Canadian Chiropractic Association. 2016 Mar;60(1):36.
6. Hestbaek L, Leboeuf-Yde C. Are chiropractic tests for the lumbo-pelvic spine reliable and valid? A systematic critical literature review. J Manipulative Physiol Ther. 2000 May;23(4):258-75.
7. Seffinger MA, Najm WI, Mishra SI, Adams A, Dickerson VM, Murphy LS, et al. Reliability of spinal palpation for diagnosis of back and neck pain: a systematic review of the literature. Spine. 2004 Oct 1;29(19):E413–425.
8. Triano JJ, Budgell B, Bagnulo A, Roffey B, Bergmann T, Cooperstein R, Gleberzon B, Good C, Perron J, Tepe R. Review of methods used by chiropractors to determine the site for applying manipulation. Chiropractic & manual therapies. 2013 Dec 1;21(1):36.
9. Nim CG, Kawchuk GN, Schiøttz-Christensen B, O’Neill S. The effect on clinical outcomes when targeting spinal manipulation at stiffness or pain sensitivity: a randomized trial. Scientific Reports. 2020 Sep 3;10(1):1-0
10. Bronfort, G., Haas, M., Evans, R. et al. Effectiveness of manual therapies: the UK evidence report . Chiropr Man Therap 18, 3 (2010). https://doi.org/10.1186/1746-1340-18-3
11. Lin I, Wiles L, Waller R, Goucke R, Nagree Y, Gibberd M, Straker L, Maher CG, O’Sullivan PP. What does best practice care for musculoskeletal pain look like? Eleven consistent recommendations from high-quality clinical practice guidelines: systematic review. British journal of sports medicine. 2020 Jan 1;54(2):79-86.
12. Foster NE, Anema JR, Cherkin D, Chou R, Cohen SP, Gross DP, Ferreira PH, Fritz JM, Koes BW, Peul W, Turner JA, Maher CG; Lancet Low Back Pain Series Working Group. Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions. 2018 Jun 9;391(10137):2368-2383.
13. National Guideline Centre (UK). Low Back Pain and Sciatica in Over 16s: Assessment and Management. London: National Institute for Health and Care Excellence (UK); 2016 Nov.
14. Oliveira CB, Maher CG, Pinto RZ, et al. Clinical practice guidelines for the management of non-specific low back pain in primary care: an updated overview. Eur Spine J. 2018;27(11):2791-2803.
15. Wong JJ, Côté P, Sutton DA ym. Clinical practice guidelines for the noninvasive management of low back pain: A systematic review by the Ontario Protocol for Traffic Injury Management (OPTIMa) Collaboration. Eur J Pain 2017;21(2):201-216. PubMed
16. Kreiner DS, Hwang SW, Easa JE ym. An evidence-based clinical guideline for the diagnosis and treatment of lumbar disc herniation with radiculopathy. Spine J 2014;14(1):180-91. PubMed
17. Blanpied, P. R., Gross, A. R., Elliott, J. M., Devaney, L. L., Clewley, D., Walton, D. M., Robertson, E. K. (2017). Neck Pain: Revision 2017. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 47(7), A1–A83. doi:10.2519/jospt.2017.0302
18. Parikh, P., Santaguida, P., Macdermid, J. et al. Comparison of CPG’s for the diagnosis, prognosis and management of non-specific neck pain: a systematic review. BMC Musculoskelet Disord 20, 81 (2019). https://doi.org/10.1186/s12891-019-2441-3
19. Chaibi, A., Tuchin, P. J., & Russell, M. B. (2011). Manual therapies for migraine: a systematic review. The Journal of Headache and Pain, 12(2), 127–133. doi:10.1007/s10194-011-0296-6
20. Chaibi, A., & Russell, M. B. (2012). Manual therapies for cervicogenic headache: a systematic review. The Journal of Headache and Pain, 13(5), 351–359. doi:10.1007/s10194-012-0436-7
21. Reid SA, Callister R, Snodgrass SJ, Katekar MG, Rivett DA. Manual therapy for cervicogenic dizziness: Long-term outcomes of a randomised trial. Man Ther. 2015;20(1):148-156. doi:10.1016/j.math.2014.08.003
22. Brantingham JW, Cassa TK, Bonnefin D, et al. Manipulative therapy for shoulder pain and disorders: expansion of a systematic review. J Manipulative Physiol Ther. 2011;34(5):314-346. doi:10.1016/j.jmpt.2011.04.002
23. Chen, B., Zhan, H., Marszalek, J., Chung, M., Lin, X., Bannuru, R., & Wang, C. (2018). Manual therapy for knee osteoarthritis pain: a systematic review and meta-analysis. Osteoarthritis and Cartilage, 26, S318–S319. doi:10.1016/j.joca.2018.02.636
24. Pollard, Henry et al. The effect of a manual therapy knee protocol on osteoarthritic knee pain: a randomised controlled trial. The Journal of the Canadian Chiropractic Association vol. 52,4 (2008): 229-42.
25. Picchiottino, M., Leboeuf-Yde, C., Gagey, O. et al. The acute effects of joint manipulative techniques on markers of autonomic nervous system activity: a systematic review and meta-analysis of randomized sham-controlled trials. Chiropr Man Therap 27, 17 (2019).
26. Dobson, D., Lucassen, P. L., Miller, J. J., Vlieger, A. M., Prescott, P., & Lewith, G. (2012). Manipulative therapies for infantile colic. Cochrane Database of Systematic Reviews.
27. Corso M, Mior SA, Batley S, Tuff T, da Silva-Oolup S, Howitt S, Srbely J. The effects of spinal manipulation on performance-related outcomes in healthy asymptomatic adult population: a systematic review of best evidence. Chiropr Man Therap. 2019 Jun 7;27:25.
28. Gyer G, Michael J, Inklebarger J, Tedla JS. Spinal manipulation therapy: Is it all about the brain? A current review of the neurophysiological effects of manipulation. J Integr Med. 2019;17(5):328-337. doi:10.1016/j.joim.2019.05.004
29. Millan M, Leboeuf-Yde C, Budgell B, Descarreaux M, Amorim MA. The effect of spinal manipulative therapy on spinal range of motion: a systematic literature review. Chiropr Man Therap. 2012;20(1):23. Published 2012 Aug 6. doi:10.1186/2045-709X-20-23
30. Randoll C, Gagnon-Normandin V, Tessier J ym. The mechanism of back pain relief by spinal manipulation relies on decreased temporal summation of pain. Neuroscience 2017;349():220-228. PubMed
31. Bialosky JE, George SZ, Horn ME, Price DD, Staud R, Robinson ME. Spinal manipulative therapy-specific changes in pain sensitivity in individuals with low back pain (NCT01168999). J Pain. 2014;15(2):136-148. doi:10.1016/j.jpain.2013.10.005
32. Coronado RA, Gay CW, Bialosky JE, Carnaby GD, Bishop MD, George SZ. Changes in pain sensitivity following spinal manipulation: a systematic review and meta-analysis. J Electromyogr Kinesiol. 2012;22(5):752-767. doi:10.1016/j.jelekin.2011.12.013
33. Nijs J, Van Houdenhove B, Oostendorp RA. Recognition of central sensitization in patients with musculoskeletal pain: Application of pain neurophysiology in manual therapy practice. Man Ther. 2010;15(2):135-141. doi:10.1016/j.math.2009.12.001
34. Haavik H, Murphy B. The role of spinal manipulation in addressing disordered sensorimotor integration and altered motor control. J Electromyogr Kinesiol 2012;22(5):768-76.
35. Pickar JG, Bolton PS. Spinal manipulative therapy and somatosensory activation. J Electromyogr Kinesiol 2012;22(5):785-94.
36. Bialosky JE, Beneciuk JM, Bishop MD, et al. Unraveling the Mechanisms of Manual Therapy: Modeling an Approach. J Orthop Sports Phys Ther. 2018;48(1):8-18.
37. Eklund A, Jensen I, Lohela-Karlsson M, Hagberg J, Leboeuf-Yde C, Kongsted A, Bodin L, Axén I. The Nordic Maintenance Care program: Effectiveness of chiropractic maintenance care versus symptom-guided treatment for recurrent and persistent low back pain-A pragmatic randomized controlled trial. PLoS One. 2018 Sep 12;13(9):e0203029.
38. Eklund A, Jensen I, Leboeuf-Yde C, Kongsted A, Jonsson M, Lövgren P, Petersen-Klingberg J, Calvert C, Axén I. The Nordic Maintenance Care Program: Does psychological profile modify the treatment effect of a preventive manual therapy intervention? A secondary analysis of a pragmatic randomized controlled trial. PLoS One. 2019 Oct 10;14(10):e0223349.
39. Eklund, A., Hagberg, J., Jensen, I. et al. The Nordic maintenance care program: maintenance care reduces the number of days with pain in acute episodes and increases the length of pain free periods for dysfunctional patients with recurrent and persistent low back pain – a secondary analysis of a pragmatic randomized controlled trial. Chiropr Man Therap 28, 19 (2020).
40. Walker BF, Hebert JJ, Stomski NJ ym. Outcomes of usual chiropractic. The OUCH randomized controlled trial of adverse events. Spine (Phila Pa 1976) 2013;38(20):1723-9.
41. Jevne J, Hartvigsen J, Christensen HW. Compensation claims for chiropractic in Denmark and Norway 2004-2012. Chiropr Man Therap 2014;22(1):37.
42. Cassidy JD, Boyle E, Côté P ym. Risk of vertebrobasilar stroke and chiropractic care: results of a population-based case-control and case-crossover study. Spine (Phila Pa 1976) 2008;33(4 Suppl):S176-83.
43. Cassidy JD, Boyle E, Côté P ym. Risk of Carotid Stroke after Chiropractic Care: A Population-Based Case-Crossover Study. J Stroke Cerebrovasc Dis 2016;():
44. Church EW, Sieg EP, Zalatimo O ym. Systematic Review and Meta-analysis of Chiropractic Care and Cervical Artery Dissection: No Evidence for Causation. Cureus 2016;8(2):e498.
45. Stochkendahl, M.J., Rezai, M., Torres, P. et al. The chiropractic workforce: a global review. Chiropr Man Therap 27, 36 (2019).
46. Leboeuf-Yde C, Innes SI, Young KJ, Kawchuk GN, Hartvigsen J. Chiropractic, one big unhappy family: better together or apart? Chiropr Man Therap. 2019 Feb 21;27:4. doi: 10.1186/s12998-018-0221-z. PMID: 30828419; PMCID: PMC6383283.