Tähän kysymykseen törmää hyvin usein vastaanotolla ja vastaus on melkein aina: ”Ei mitään oikeaa syytä. Magneettikuvan ottaminen pahimmillaan hidastaa toipumistasi ja aivan varmasti lisää merkittävästi hoitokustannuksia. Tämä ei ole oma henkilökohtainen mielipiteeni, vaan se on myös selvästi sanottu sekä kansallisissa että kansainvälisissä hoitosuosituksissa. ”
Hiljattain ilmestynyt Ortopedia -oppikirja kertoo yleisesti magneettikuvauksen löydöksien suhteesta oireiden syyhyn: magneettikuva on tautitilan osoittajana herkkä, mutta sen spesifisyydessä on monesti toivomisen varaa. Eli lyhyesti suomennettuna magneettikuva voi osoittaa, että jotain tapahtuu tietyssä rakenteessa, muttei varsinaisesti mitä tapahtuu ja miten muutos mahdollisesti liittyy potilaan oireisiin.
Alaselkäsairauksien käypähoitosuositukset kertovat oireettomien henkilöiden magneettikuvantamisesta, että noin 30%:lta on löydettävissä selviä välilevyn pullistumia. Tutkimuksia normaaleista muutoksista selän rakenteessa on hyvin niukasti, joten emme tiedä kuinka paljon ”normaaleissa” magneettikuvissa näkyy ”poikkeamia” ja ”löydöksiä”. Sen tiedämme, että niitä on hyvin paljon.
Viimeaikaisin kirjallisuuskatsaus löydöksien suhteesta oireiden jatkumiseen totesi lyhyesti, että magneettikuvantamisen perusteella ei voida sanoa oireiden jatkumisesta yhtään mitään. Eli nykytiedon valossa vaikuttaisi myös siltä, että selkäoireisilla näkyvät ”löydökset” eivät liity oireiden jatkumiseen.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24276945
Kiinnostavaa on se, että tutkimus enemmänkin kertoo magneettikuvantamisen haitoista kokonaishoidon kannalta. Laaja tutkimus kertoo, että työikäisillä magneettikuvantaminen huonontaa toipumisennustetta. Eli ilman magneettikuvantamista ihmiset alkoivat aktiivisemmin etsiä hoitoa ja toipuivat nopeammin ja paremmin. Myös kulut olivat magneettikuvissa käyneillä huomattavasti suuremmat, johtuen magneettikuvista ja niiden ”löydöksiin” perustuvista jatkotutkimuksista ja tehdyistä leikkauksista.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20798647
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22664775
On oikeastaan aika hämmästyttävää kuinka paljon magneettikuviin uskotaan oireiden syyn selvittämisessä ja vielä hämmästyttävämpää on kuinka paljon niitä otetaan ihmisiltä vain varmuuden vuoksi. Tällä rahalla olisi varmasti yksittäisille ihmisille terveytensä hoidossa ja erilaisien Kela-korvauskulujen kautta yhteiskunnalle huomattavasti parempaa käyttöä. Myös yksittäisten yritysten työterveyshuoltoa ei ole mitään syytä järjestää niin, että tarpeettomat tutkimukset nostavat merkittävästi hoitokuluja ja hidastavat töihin paluuta.
Uusinta uutta magneettikuvantamisessa on uudet, tarkemmat ja selvästi kalliimmat magneettikuvat, joissa on entistä parempi paikkaerotuskyky. Toivon, että uudet entistä tarkemmat laitteet eivät vain tuo entistä enemmän ”löydöksiin” pohjautuvia passiivisia jatkotutkimuksia ja leikkauksia. Suoria kustannuksia ne näyttävät lisäävän yli kaksinkertaisesti vanhoihin laitteisiin verrattuna.
Magneettikuvantamisella on varmasti paljon selviä hyötyjä myös selkäkivun alkusyyn tutkimisessa, erityisesti esimerkiksi hyvin harvinaisissa äkillistä leikkaushoitoa vaativissa tapauksissa. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieni osa kokonaiskuvasta ja eivät perustele magneettikuvantamisen jatkuvaa käyttöä vastoin Käypä hoito-suositusta:
Uusiutuvan, pitkittyvän tai kroonisen selkäkivun selvittämisessä ovat kuvantamistutkimukset aiheellisia vain leikkaushoitoa harkittaessa tai vakavaa tai spesifistä selkäsairautta epäiltäessä.
Kysymykseksi jää: Onko magneettikuvantaminen yksi nykyajan ylimainostetuimmista ja väärinkäytetyimmistä tutkimuksista selkäkivun hoidossa? ja onko nykymenolla tehdyistä magneettikuvaustutkimuksista selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä?
Lähteet:
Ortopedia. Kiviranta & Järvinen (toimitus) Kanditaatti-kustannus 2012.
Käypähoito-suositukset . Alaselkäsairaudet. Malmivaara et al. (toimitus) 2008.
