1. Keinuttava huimaus
Niska- eli kaularankaperäisen huimauksen tavallisin oire on keinuttava, vaihteleva ja jatkuva huimauksen tunne. Huimausoire voi tuntua vievän sivuille, eteen, taakse ja/tai kuin aallon päällä ylös ja alas. Yleensä oire ei kaada, vaan keinuttaa kevyesti. Keinutuksen tunne ei näy ulospäin, mutta tuntuu häiritsevältä, haittaavalta ja epätodelliselta.
2. Epätasapaino
Epätasapainon tunne yleensä vaihtelee ja tuntuu eniten seisoessa, kävellessä ja istuessa. Välillä keinuttavaa huimausta kuvataan laivankansihuimauksena, koska tunne on kuin laivankannella olisi. Niskaperäisessä huimauksessa epätasapaino ei kaada, vaan keinuttaa enemmän puolelta toiselle. Suurimmassa osassa tapauksia on yksi selkein keinutussuunta, kuten eniten sivulta sivulle. Niskaperäisessä huimauksessa tavallisin tutkimuslöydös onkin huojunnan lisääntyminen seisoma-asennossa ja erityisesti silmät kiinni, jolloin olemme enemmän niskan tuottaman jänne- ja lihasaistin varassa.
3. Koordinaatiovaikeudet
Niskaperäiseen huimaukseen liittyvät sitten erilaiset koordinaation vaikeudet. Erityisesti pään, käsien ja jalkojen yhteistoiminta voi olla epätavallisen raskasta, kulmikasta ja epäkoordinoitua. Ehkä tavallisin näistä on kävellessä epätasapaino nopeissa pään liikkeissä tai pään pitämisessä kiertoliikkeessä. Osalla koordinaatiovaikeudet tulevat enemmän esiin hitaissa ja osalla nopeissa liikkeissä. Ehkä tavallisin esimerkki on viivakävely, joka osalle on helpompi vauhdikkaasti kuin hitaasti. Koska niska toimii läheisessä yhteistyössä silmien toimintojen kanssa niskaperäiseen huimaukseen voi liittyä silmien väsymisen ja silmien kohdistamisen vaikeuden tuntemuksia.
4. Pahoinvointi
Niskaperäiseen huimaukseen voi liittyä myös lievää ja vaihtelevaa pahoinvoinnin tunnetta, joka muistuttaa matkapahoinvointia ja lievää kuvotusta. Niskaperäisessä huimauksessa pahoinvointi ei mene niin pahaksi, että tarvitsisi oksentaa. Pahoinvointioire liittyy nykytiedon mukaan kehon, silmien ja sisäkorvan reseptorien epäsynkasta, joka aiheuttaa aivorungon ydinjatkeen pahoinvointikeskuksen yliärsytyksen. Niskaperäisen huimauksen hoidossa yleensä pahoinvoinnin vähentyminen on ensimmäisiä merkkejä edistymisestä.
5. Jännitysniska ja niskakipu
Niskaperäiseen huimaukseen yleensä liitetään niskakipu ja -jännitys. Vaikka nämä mainitaan diagnoosiin vaadittavissa kriteereissä, on yllättävän tavallista, että osaan muuten täydellisesti oirekuvaan sopivista tapauksista ei liity käytännössä ollenkaan niskakipua tai sen alkaminen ei osu mitenkään loogisesti huimauksen alkamisen kanssa yhteen, tai sitten niskaoireita on ollut jo pitkään ennen tämän tyyppisen huimauksen alkua. Pitkittynyt tuki- ja liikuntaelinkipu myös harvoin keskittyy yksinään esimerkiksi niskaan, vaan se esiintyy yleensä vaihdellen laaja-alaisesti. Tavallisimmin niskakipuun liittyvät erilaiset rintarangan ja rintakehän toiminnalliset vaivat. Jännitysniska liittyy tavallisesti useimpiin pitkittyneisiin keinutta- ja kiertohuimaustiloihin, koska tavallisin kompensaatiostrategia epätasapainon vähentämiseen on jännittäminen.
Voit lukea lisää huimauksista yleisesti ja laajemmin niskaperäisestä huimauksesta.
Viimeksi päivitetty 21.01.2025
