Niskaperäinen tinnitus on yleinen tinnituksen alatyyppi. Niskaperäistä tinnitusta kutsutaan myös lihasperäiseksi ja somatosensoriseksi tinnitukseksi. Niskaperäisessä tinnituksessa, kuten kaikissa muissakin tinnitustyypeissä, häiritsevä tinnitusääni kuuluu ilman ulkoista syytä tai lähdettä.
Niskaperäisen tinnituksen syyt
Niskaperäisen tinnituksen syntymekanismia ei tunneta tarkasti. Niskan ja leukanivelten alueen nivelet, sidekudokset ja lihakset vaikuttavat hermostollisten mekanismien kautta aivoissa koettuun äänimaailmaan ja voivat laukaista ja triggeröidä tinnitusääntä. Johtava teoria niskaperäisen tinnituksen alkusyystä paikantaa sen alkusyyn eniten aivorungon alueelle, joka sijaitsee korvan ja aivokuoren välillä.
Niskaperäisen tinnituksen syntyyn voivat vaikuttaa monet tekijät, jotka liittyvät sekä niskan että sisäkorvan yhteyksiin aivojen tasolla:
– Pitkittynyt jännitysniska tai niskakipu
– Bruksismi eli hampaiden narskuttelu öisin
– Sisäkorvan sairaudet ja infektiot
– Kuulonalenema ja kuulovauriot
– Pään, niskan ja leukanivelten onnettomuudet
– Psykologiset tekijät, kuten ahdistus ja masennus
– Ikääntyminen
– Erilaiset neurologiset sairaudet
Niskaperäisen tinnituksen oireet
Niskaperäisessä tinnituksessa ääni voi olla esimerkiksi inisevä, soiva, humiseva, rahiseva, vinkuva, suriseva, kohiseva, suhiseva, piippaava, vouvaava tai napsahteleva – käytännössä mikä tahansa ääni.
Niskaperäisessä tinnituksessa ääni, paikantuminen ja häiritsevyysaste ovat harvoin tasaisesti jatkuvia, vaan ne vaihtelevat ja ovat usein enemmän toispuoleisia. Tinnitusääni voi paikantua korvan ulkopuolelle ja tuntua koko pään alueella tai tietyissä osissa päätä, leukaniveliä tai niskaa. Tieteelliset julkaisut kertovat tapauksissa, joissa niskaperäisessä tinnituksen ääni voi muuttua myös silmän liikkeissä, koska erityisesti silmien tuominen sivulle aktivoi myös yläniskan lihaksia.
Niskaperäisen tinnituksen tunnistaminen
Tinnitusta pidetään niskaperäisenä sen ominaispiirteiden perusteella – ääni muuttuu, voimistuu, vaimenee, katkeilee tai vaihtaa muotoaan erilaisten niskan ja leukanivelten liikkeiden sekä lihasten painamisen tai venyttämisen myötä. Jos ääni ei muutu lainkaan liikkeiden tai lihasten painamisen tai venytyksen vaikutuksesta, on epätodennäköistä, että kyseessä on niskaperäinen tinnitus.
Monet niskaperäisestä tinnituksesta kärsivät huomaavat, että tietyt liikkeet voivat laukaista tai voimistaa tinnitusta. Tavallisimpia laukaisevia liikkeitä ovat niskan kierrot tai kallistukset, suun avaus, leuan työntäminen eteenpäin ja hampaiden yhteen pureminen.
Niskaperäinen tinnitus liittyy harvoin sydämen sykkeen tahdissa sykkivään eli pulsoivaan tinnitukseen, eikä se ole samanlainen jatkuva ääni molemmissa korvissa.
Niskaperäisen tinnituksen hoito
Niskaperäisen tinnituksen hoito perustuu tarkkaan alkuhaastatteluun ja tutkimukseen, jossa selvitetään tinnitusta laukaisevia toiminnallisia tekijöitä. Näitä toiminnallisia tekijöitä hoidetaan lähinnä erilaisilla käsillä tehtävällä hoidolla eli manuaalisen terapialla. Hoito vaatii tarkkuutta haastattelussa ja tutkimuksessa ja yleisesti niskaperäistä tinnitusta ei voida tehokkaasti hoitaa yleisillä venytyksillä tai hieronnoilla. Osalla neurologinen voi auttaa lisäksi, jos liitännäisoireena on esimerkiksi huimausta.
Niskaperäiselle tinnitukselle on tyypillistä, että se ei useinkaan reagoi nopeasti tai suoraan hoitoon, toisin kuin esimerkiksi niskakipu, jossa monet kokevat välitöntä helpotusta kivun vähenemisen ja niskan liikelaajuuden parantumisen myötä. Niskaperäisen tinnituksen hoidossa voidaan yleensä 2–3 viikon kuluessa arvioida, vastaako se hoitoon.
Lue lisää somatosensorisesta tinnituksesta
Viimeksi päivitetty 31.01.2025
